Teoskokonaisuus on saanut alkunsa halusta ja tarpeesta mahdollistaa taiteen kokeminen ja tekeminen myös erilaisissa suljetuissa ympäristöissä sekä elämäntilanteissa, joista taiteen äärelle ei ole helppoa pääsyä. Kokonaisuudessa esille nousevat yhteisöllisyyden merkitys hyvinvoinnin osatekijänä ja yksilön asettuminen osalliseksi yhteiskuntaa tai kokemus sen ulkopuolelle jäämisestä. Teosten aiheet muistuttavat siitä, että on olemassa monenlaista arkea. Ihmisten kokemukset tavallisesta arjesta ja sen sisällöistä voivat olla keskenään hyvin erilaisia.

Ohjatusti ja yhdessä kirjoitetuissa runoteoksissa äänen saavat eri ikäiset osallistujat, jotka ovat potilaita, asiakkaita tai asukkaita hoitolaitoksissa, osastoilla ja muissa sellaisissa olosuhteissa, joissa osallisuuden kokemus rakentuu aiempaan tai yleisesti totuttuun nähden eri tavoin. Runoilija, kuvataiteilija ja taideterapian opiskelija Elina Laine on ohjannut yhteisöllistä taidetyöskentelyä, josta teosmuodon saaneet tekstit syntyvät. Myös Laine itse sanoittaa kohtaamisten ja prosessin eri vaiheiden aikaisia huomioita, havaintoja ja tunteita runon keinoin.

Lisäksi projektin yhteydessä toteutettiin kaksi sanataidetyöpajaa etäyhteyksin. Toinen työpajoista järjestettiin yhteistyössä Suomen kipu ry:n kanssa, toiseen osallistujat löytyivät sosiaalisen median kautta. Työpajat olivat avoimia sekä kotonaan asuville että laitosolosuhteissa pitkäaikaisesti tai tilapäisesti oleville ihmisille, jotka kokevat mahdollisuuksiensa osallistua taide-elämyksiin ja taidetoimintoihin olevan kaventuneita.