Teos lähestyy nykyturkulaista taiteilijaelämää kävellen. Opastetuilla kävelykierroksilla tutustutaan turkulaisten taiteilijoiden arkeen: kuinka taiteen tekeminen tuntuu ja näkyy kotona, kuinka kodin arki vaikuttaa taiteellisten prosessien rakentumiseen? Jos taide on arkipäivää, onko arkipäivä taidetta?

Matkailijoita viedään aina paikkakuntien tunnettujen henkilöiden patsaille ja kotipaikoille, ja suurten taiteilijoiden kodeista tulee turistikohteita. Suurin osa taiteen tekijöistä on kuitenkin niitä, joiden arki, teokset ja nimet ovat piilossa. Turku on täynnä taiteilijoita arkineen ja koteineen. Turkulaiset taiteilija(kodi)t toteutuu kaupunkikävelyiden muodossa kahdella eri reitillä, joiden varrella on eri aloja edustavien nykyturkulaisten taiteilijoiden koteja. Osassa kodeista vieraillaan sisällä, osassa ei.

Kävelyiden kysymyksenasettelu ei ole ensisijaisesti: ”Miltä taiteilijan kotona näyttää?”, vaan kuinka koti (rakennuksena, rytminä, sijaintina, perheenä/yhteisönä/elämäntapana) vaikuttaa taiteen tekemiseen ja kuinka taiteen tekeminen vaikuttaa kotiarjen rakentumiseen. Kumpi määrittää päivärytmiä, kodin vai taiteen vaatimukset? Missä työn ja kodin raja kulkee? Missä taiteen ja kodin raja kulkee? Ovatko työ ja taide taiteilijalle synonyymeja? Mitä tämä kaikki kertoo taiteilijan taidekäsityksestä ja onko taiteilijalla käsitystä siitä, miten hän päätyi kantamaan nimeä taiteilija?

Seija-Leena Salo on turkulainen taiteilija, jota kiinnostaa oma taiteilijaidentiteettinsä ja taiteilijuuden määrittely. Hän tutkii sanojen taide ja työ yhteyksiä: sitä, kuinka molemmat sanat merkitsevät yhteyttä tai kieltä, sidosta tai kommunikaatiota yksilön ja yhteiskunnan välillä, ja sitä, kuinka molemmat sanat liittyvät todellisuuden rakentamiseen.