Muutin Tukholmasta Turkuun opiskelupaikan takia 2004 jolloin aloitin opintoni Taideakatemian sirkuslinjalla. Tarkoitus oli jäädä tänne korkeintaan siksi ajaksi, kun koulu vaati. Toisin kävi, nyt elämme vuotta 2013 ja olen edelleen täällä. Löysin Turusta kodin. Tämä on mahtava paikka asua!
Tämä on kaupunki, jossa tapahtuu, ja jossa voi saada kaikenlaista aikaan jos vain riittää motivaatiota yrittää. Tämä on kaupunki joka on asukkaittensa näköinen. Pelkästään siinä ajassa kun itse olen täällä asunut, on tänne syntynyt Olohuone 306,4 km2 -kaupunkitaidetapahtuma, Ilmiö-festivaali, Turku Design Festival, New Performance Festival, TIP-fest nukketeatterifestivaali ja Future Circus -festivaali. Eikä tämä aloitteellisuus rajoitu pelkästään kulttuurialojen puolelle. Myös Boost Turku ry on aloittanut toimintansa sinä aikana kun olen täällä asunut.
Tämä on vanha kaupunki, jolla on vankat juuret Suomen historiassa ja jossa voimme nähdä käytännössä, että ainut pysyvä on muutos.
Niin, muutos… Jostain syystä muutos herättää paljon tunteita. Usein myös ristiriitaisia sellaisia. Samalla kuin haluamme olla progressiivisia, kehitysmyönteisiä ja innovatiivisia niin haluamme myös pitää kiinni perinteistä ja kaikesta mikä on vanhaa ja tuttua.
Muutos tuo uusia ja vieraita asioita mukanaan ja tämä voi joskus olla pelottavaa. Ja jostain tästä syntyi tämän vuoden Olohuoneen teema Kielletty/Sallittu.
Viime vuonna Olohuone päätyi otsikoihin kun Veera Lehtolan ääniteos oli poliisin toimesta poistettu kun vieraskieliset ääninauhoitukset olivat herättäneet negatiivistä huomiota joidenkin kaupunkilaisten keskuudessa.
Mielestäni yksi taiteen keskeisistä rooleista on toimia yhteiskuntamme peilinä, ottaa kantaa, kommentoida ja nostaa esille asioita jotka joskus jäävät meiltä huomaamatta. On luonnollista suhtautua skeptisesti vieraita asioita kohtaan, mutta on destruktiivista jäädä omien pelkojen ja ennakkoluulojen vangiksi.
Taiteen avulla voimme haastaa itseämme, kohdata pelkojamme, yllättyä, ilahtua, provosoitua ja tehdä uusia havaintoja niin itsestämme kuin ympäristöstämmekin. Se on turvallinen tapa ylittää omia mukavuusrajoja. Omien mukavuusrajojen ylittäminen on aina kehityksen edellytys, oli kyse taiteesta, tutkimustyöstä, yrittäjyydestä tai mistä tahansa missä pyritään eteenpäin.
Tämän vuoden Olohuone kaupunkitaidetapahtuman kautta tahdomme kannustaa kyseenalaistamaan sääntöjä joiden alla elämme. Ovatko ne kaikki oikeutettuja? Puuttuuko joitain oleellisia sääntöjä? Kuka niitä sääntöjä oikein laatii? Ja onko niitä aina pakko noudattaa?
Taiteen on tarkoitus herättää tunteita, taiteelle saa nauraa, sitä saa ihastella ja siitä saa olla tykkäämättä. Mutta näin ihmiseltä toiselle pyytäisin sinua, kun näet teoksen, älä ohita sitä niin kuin et olisi sitä huomannutkaan. Pysähdy hetkeksi, tai hidasta edes vauhtia, ota teos vastaan ja mieti, mitä tunteita se herättää sinussa.
Erika Halonen, pj Taideyhdistys Olohuone
