Olemme tarkan työn tekijöitä,
osalla meistä on kädet, osalla imukärsät ja mesivasut.
Silmämme ovat erilaiset, mutta ihmeelliset.
Kaikilla meistä on neulat ja keskittyvät mielet.
Pidämme kuusikulmioista.
Kesällä haluamme – vai onko meidät ohjelmoitu siihen – viettää aikaa kukkakumppaniemme luona.
Olemme kaikki kehittäneet toisiamme jo kauan, ja millainen olisikaan silmämme, mielemme, runoutemme tai olemuksemme ilman kukkakasveja!?
Osa meistä on tottunut toisiinsa, kasvanut yhdessä.
Mutta missä me eroamme, teillä ei ole tiettävästi tunteita meitä kohtaan, mutta teidän olemassaolonne on riippuvainen joidenkin meidän tunteistamme. Voimme vain pahoitella tilannetta.
Asiahan ei varsinaisesti kuulu toimialaanne, mutta voisitteko te kehittää myös tunteitamme?
Apifilia (”Mehiläisten ystävyys”) käynnistyi 2016 ja jatkuu vuosittain kesäaikaan pölytyskaudella. Siinä kuljetaan kulttuurisesti mehiläismerkityksellisissä paikoissa kesäaikaan seuraamassa mesipistiäisiä työssään. Teoksessa kädellinen tekee kirjontatekniikoilla hitaita muotokuvia tapaamistaan mehiläisistä ja kimalaisista sekä niiden lempikasveista. Paikat näyttäytyvät pölyttäjäperspektiivistä.
Hidas käsityö luonnossa on kestollinen, rauhoittava meditaatioesitys. Hitaus, tarkkuus ja neulan kanssa työskentely rinnastuvat luonnonaikaan ja toisaalta pistimellisiin eläimiin ja mehiläisten tarkkaan luomiskykyyn. Kirjonta vaatii kumartumista ja pistämistä, mutta kädellinen ei osaa luoda oikeaa mehiläistä eikä kukkaa. Esityksen ja kirjonnan aika, kuten mehiläiset tuhoava aikamme ovat lyhyitä evoluution rinnalla: kuinka kauan siltä menikään hioa tällaiset olennot? Mitä on tämän kädellisen taito verrattuna mehiläisen taitoihin?
Apifilia on paikkaerityinen hanke, eli valituilla paikoilla on oma kulttuuriekologinen merkityksensä, ja samalla ihminen lainaa muiden eliöiden elinympäristöjä esitystiloinaan. Pölyttäjät voi nähdä myös työtovereina, kanssaesiintyjinä sekä teoksen katsojina: kirjottujen kukkien värit näyttävät houkuttelevan joitakin niistä. Projektin taustalla on huoli mehiläiskadosta ja aiemmin rikkaan kulttuurisen mehiläisyhteyden häviämisestä. Esitykset ovat herättäneet osallistujissa keskustelua oman asuinpaikan luonnontilasta ja kulttuurisesta luontosuhteesta.
Apifilian edistyminen ja dokumentointi Instagramissa: https://www.instagram.com/apifilia/?hl=fi.
Teosta ovat tukeneet Alfred Kordelinin säätiö, Suomen Rooman instituutti ja Taiteen edistämiskeskus.
