Siivoaminen on ”low”: siivous jos mikä on matalapalkkaista, ja siivoustyön arvostus on matalalla. Toisaalta siivoustyö on tosiasiassa tämän päivän istumatyöyhteiskunnassa luksusta. Lisäksi se vaatii tekijältään organisointikykyä, itsenäisyyttä ja hyvää ihmistuntemusta. Siivoojan tekemissä pehmeissä mopitusliikkeissä ja liikeradoissa on salaperäistä kauneutta.

Performanssissa iloinen siivooja kulkee värikkään siivouskärryn kanssa eri paikoissa: Rakennuksissa, mutta myös ulkona ja puistoissa, ja siivoaa. Tällöin tuttu toiminta viedään väärään ympäristöön, kun talosta tai katulyhdyistä aletaan pyyhkiä pölyjä. Kärry on täynnä värikkäitä liinoja, värjättyjä moppeja, kirkasvärisiä pulloja, saippukuplia. Siivooja kysyy vastaantulevilta, onko heillä jotain ajatuksia, mistä haluaisivat päästä eroon, ja sen saa kirjoittaa siivousliinalle ja se ripustetaan kärryyn. Päivän lopuksi kärry on täynnä muistiinpanoja. Kaikki muistiin merkityt ajatukset tuhotaan eikä niitä lueta, säilötä tai dokumentoida.

MOPPA ylistää siivoustyötä, ja tekee sitä näkyväksi. MOPPA nostaa esille kysymyksiä esim. maahanmuuttovaltaisesta työstä sekä myös kuvataiteilijan asemasta keikkasiivoojana. Taiteilija itse on työskennellyt siivousalalla sekä Ruotsissa, Saksassa sekä Suomessa.

MOPPA nostaa siivoamistyön uudelle, korkeammalle tasolle, kun kyse onkin ajatusten puhdistamisen työstä.

MOPPA on monikielinen teos, koska voin keskustella ihmisten kanssa myös ruotsiksi, englanniksi, ranskaksi ja saksaksi.